Kolmiodraaman poikanen

Mitä pitäisi tehdä tilanteessa jossa huomaa jonkun olevan kiiinnostunut itsestään, mutta itse on kiinnostunut jostakusta toisesta. Huomaa että joku joka periaatteessa sopisi itselleen tosi hyvin ja on hauska ja jota pitää ystävänään, jonka seurassa viihtyy, joka on komea ja älykäs on kiinnostunut itsestään, mutta itse ei tunne tarpeeksi.

Itse on ihastunut johon kuhun toiseen. Sellaiseen joka on myös komea, älykäs, mukava, mutta hieman etäisempi. Joku jota ei aivan voi kutsua ystäväksi. Joku jonka kanssa ei ole aivan yhtä helppoa olla. Mutta tuo mies saa sinut tuntemaan olosi niin hyväksi. Niin hyväksi että tuntuu että voisit kurkottaa kuuhun. 

Onko parempi yrittää aloittaa jotain ystävyyden pohjalta vaikka se ei tunnu perhosina vatsanpohjassa vai onko parempi odottaa sitä huikaisevaa onnea jota ei ole varmuudella näköpiirissä.

Minä en ainakaan pystyisi tyytymään vähempään kuin siihen huikaisevaan onneen ja jalat alta vievään rakkauteen. Mutta tämä ei varmaa ole totuus kaikissa parisuhteissa. Moni ei ole kaiketi koskaan tuntenut todella sitä mitä tarkoitan. Itsekin olen joskus tyytynyt toiseen vaihtoehtoon, kun olen pitänyt ensimmäistä vaihtoehtoa mahdottomana. Se ei ole kuitenkaan koskaan tuonut täyttä tyydytystä.

Tuohon alkuperäiseen kysymykseen en osaa vastata, mutta olen kyllä samoilla linjoilla Kim Wilden kanssa. Nauttikaa!

<iframe width="420" height="315" src="//www.youtube.com/embed/h-qGju3YrtI" frameborder="0" allowfullscreen></iframe>

Rakkauden pitäisi tuntua hyvältä ja mukavalta. Sen pitää nostaa ilmaan. Rakkaus tuntuu pulppuavalta ja kihelmöivältä. Se tee olon ihanaksi.

Rakkaus ei välttämättä tarvitse kohdetta. Voi tuntea rakkauden ihan yleisesti. Voi rakastaa kaikkea mitä ympärillä näkyy.

Rakkauden ei tarvitse olla haudanvakava asia. Rakkaus on tärkeää, se on, mutta sen ei tarvitse olla vakavaa. Sen ei tarvitse rajoittua vain parisuhteeseen. Se voi olla yleismaailmallista ja sitä voi kokea ketä tahansa kohtaan.

Tässä teille hyvän olon rakkauslaulu. Enjoy!

 

 

Rukoileminen Suomessa tuntuu olevan tabu. Vaikka mielestäni se on rakkauden lähettämistä toisille. Kun ajattelee jotain ihmistä rakkaudella ja lähettää hänelle näin hyvää energiaa, rukoilee tuon toisen ihmisen puolesta.

Miksi Suomessa ei saa uskoa? Miksi kaikki pitää tieteellisesti todistaa? Vaikka rukouksen voimaa ei ole tieteellisesti todistettu, ei ole myöskään tieteellisesti todistettu ettei se toimisi. Ja minä uskon että se toimii. Olen tuntenut itseeni kohdentuvan rakkauden kun ihmiset ovat rukoilleet puolestani elämän vaikeina hetkinä. Olen kuullut ystäväni tarinan kuinka hän parani ryhmärukouksen jälkeen, vaikkei ollut saanut vaivoihinsa apuja muuten. Kun antaa rakkauden täyttää itsensä, rakkaus lisääntyy ja leviää joka puolelle. Rakkaus lisääntyy koko maailmassa ja näin ollen yhä useampi ihminen voi hyvin.

Ei ole oikeaa ja väärää rakkautta. On vain rakkautta. Minä uskon rakkauden voimaan.

So, I say a little prayer for all of you!!!

Ihanaa sadepäivän jatkoa!

 

 

 

 

Välillä sitä vaan hullaantuu jostain tyypistä. Niin että pelkästään se, että näkee tuon tyypin saa olon leijailevaksi, kevyeksi ja jotenkin kuplivaksi. Ja vaikka hullaantumisen kohde olisi jollain tavalla saavuttamaton, on hänestä mukava haaveilla.

Ja kun hänet näkee, tulee vaan yksinkertaisesti hyvä fiilis. Hymyilyttää pitkän aikaa. Sydän lämpenee, vatsanpohjaa kutittaa. Sopivasti vaihdettu yksityinen katse ja hymy voivat pelastaa viikon. Sitten sitä leijuu viikossa typerä hymy huulilla.

Elämä järjestää mukavia tilanteita aina välillä. :)

 

 

 

Just felt like it, no reason.

Tällaisen rankan työpäivän jälkeen ja työviikon tässä vaiheessa kaipaa vähän hemmottelua. Tällainen biisi on kuin suklaamoussen syönti sohvalla villasukat jalassa.

Pimeä ilta, lämmin koti. Pehmeä peti odottaa väsynyttä uurastajaa. Ja aamulla taas uusi kirpeä syyspäivä alkaa. Aurinkoa ja värikkäitä lehtiä.

Ja sille joka minusta uneksii... Dream a little dream of me...