Onko teille koskaan käynyt niin, että meinaatte ihastua johonkin tyyppiin. Mutta ette aivan anna periksi tunteelle.  Sitä voi pidätellä, tiedättehän. Tai ainakin voi yrittää... Yhtäkkiä huomaakin ajattelevansa jotain ihmistä aivan toisella tavalla kuin ennen. Eikä se välttämättä ole sopivaa... Mitä silloin pitäisi tehdä? Mikä on oikein ja mikä väärin? Mennäkö tunteen mukana ja uskoa että sillä on jokin tarkoitus. Vai olisiko parempi pidätellä itseään ja odottaa. Toivoa että se tunne menee ohi ja huokaista sitten jälkeenpäin että "huh huh mistähän siinäkin oli kyse". No, nämä ovat jänniä juttuja. Mistä voi tietää mikä juttu voisi mihinkin johtaa. Ei mistään ellei sitä kokeile.

Ajattelemisen arvoinen asia.