Kolmiodraaman poikanen

Mitä pitäisi tehdä tilanteessa jossa huomaa jonkun olevan kiiinnostunut itsestään, mutta itse on kiinnostunut jostakusta toisesta. Huomaa että joku joka periaatteessa sopisi itselleen tosi hyvin ja on hauska ja jota pitää ystävänään, jonka seurassa viihtyy, joka on komea ja älykäs on kiinnostunut itsestään, mutta itse ei tunne tarpeeksi.

Itse on ihastunut johon kuhun toiseen. Sellaiseen joka on myös komea, älykäs, mukava, mutta hieman etäisempi. Joku jota ei aivan voi kutsua ystäväksi. Joku jonka kanssa ei ole aivan yhtä helppoa olla. Mutta tuo mies saa sinut tuntemaan olosi niin hyväksi. Niin hyväksi että tuntuu että voisit kurkottaa kuuhun. 

Onko parempi yrittää aloittaa jotain ystävyyden pohjalta vaikka se ei tunnu perhosina vatsanpohjassa vai onko parempi odottaa sitä huikaisevaa onnea jota ei ole varmuudella näköpiirissä.

Minä en ainakaan pystyisi tyytymään vähempään kuin siihen huikaisevaan onneen ja jalat alta vievään rakkauteen. Mutta tämä ei varmaa ole totuus kaikissa parisuhteissa. Moni ei ole kaiketi koskaan tuntenut todella sitä mitä tarkoitan. Itsekin olen joskus tyytynyt toiseen vaihtoehtoon, kun olen pitänyt ensimmäistä vaihtoehtoa mahdottomana. Se ei ole kuitenkaan koskaan tuonut täyttä tyydytystä.

Tuohon alkuperäiseen kysymykseen en osaa vastata, mutta olen kyllä samoilla linjoilla Kim Wilden kanssa. Nauttikaa!

<iframe width="420" height="315" src="//www.youtube.com/embed/h-qGju3YrtI" frameborder="0" allowfullscreen></iframe>